Hei kaikki!

Voitteko kuvitella, että mä olen jo vuoden vanha! Mulla oli 1-vuotis syntymäpäivä 10. kesäkuuta. Mitään suuria kemuja me ei pidetty, mutta Natan isäntäväki kävi lahjomassa mua ja tietysti isäntä ja emäntä myös.
Pipsa mummi ja Kake pappa soittivat onnittelupuhelut ja kuuntelin korvat höröllä niin kuin aina kun ne soittelee ja juttelee mulle.
Ja arvatkaas miten valtavan paketin Nata oli mulle laittanut? Niin ison, että kaksi ihmistä tarvittiin sitä kantamaan! Tässä vaiheessa täytyy tosin mainita, että siinä oli lahjaa meille kaikille, mä en sitä edes osaisi käyttää, mutta niitä mitä sen sisuksista pullahtelee mä rakastan. Kyseessä on siis leipäkone.
Natan porukat oli pitkin syksyä ja talvea pitäneet meidän perheen leivässä niin sanoakseni. Ja nyt saatiin ihan oma masiina ja tuore leipä tuoksuu tässä asunnossa harvasen päivä. Aah mitä herkkua. Isäntä ja emäntä on tarjonnut sitä leipää vieraillekin ja kaikki ovat tykänneet kovasti. On jopa onnistunut joka kerta sen tekeminen. Muutama minuutti menee aineiden mittaamiseen ja sitten vaan napin painallus ja kone hoitaa loput. Kun se alkaa sekoittaa taikinaa, niin pitää aikamoista murinaa. Sitä mä ekan kerran vähän pelkäsin, täytyi vaan keittiön oviaukosta kurkistella varovasti. Voi katsos olla, että se oliskin ollut sellainen  kone mikä popsii pieniä malikoita päivätyökseen. Kaikkeen täytyy ainakin varautua.

Sitten muihin lahjoihin. Emäntä osti mulle puisen puuhalelun. Siihen piilotellaan nameja ja mun pitää aivojumpata, että saan ne esiin. Se on kaksipuolinen, eli siinä on kaksi erilaista peliä. Toisella puolella on liukuvia levyjä joita pitää siirrellä ja toisella puolella nosteltavia palikoita. Sain myös vihreän pomppivan hirviön ja nameja.
Isännän lahja on herättänyt suurta ihastusta naapurustossa ja missä ikinä kuljetaankaan. Sain nimittäin ihan oman selkärepun. Nyt olen emännän apuna kuljetellut tavaroita kaupasta ja videovuokraamosta. On kyllä tosi kätevä ja pidän sitä mielelläni. Olen oikeastaan aina aika pollea kun kuljen se selässä. Tässä muutama kuva siitä.





On myös tapahtunut aika kurjia juttuja. Juhannusaattona mä sairastuin ja olinkin tosi kipeä.
Yöllä alkoi kamalan kova ripuli, niin kova, etten ehtinyt edes emäntää pyytää viemään mua ulos. Vinguin kyllä, mutta ennen kuin mamma sai itsensä hereille ja ylös niin multa oli päässyt vellit olohuoneen matolle. Kiiruhdettiin sitten ulos ja sitä tuli vaan koko ajan.
Illalla sitten kun tilanne oli vähän rauhoittunut niin alkoi oksentelu. Ja sepä menikin niin rajuksi, että tuli ihan vertakin. Emäntä soitti eläinlääkäriin joka sanoi, ettei voi auttaa muuten kuin neuvoa hakemaan ripulijuomaa apteekista ja muutamaa lääkettä. Mutta apteekki olikin jo ehtinyt mennä kiinni. Kyllä isäntää ja emäntää suututti, että mikä päivystävä apteekki se on mikä menee kiinni kello 19:00 !?! Onneksi sitten Idan isännällä oli sellaista jauhetta mikä kävi ensiavuksi. Sitten alkoi mun nesteyttäminen. Eläinlääkäri pelotteli, että jos neste ei pysy sisällä, mulla saattaa olla suolitukos ja sitten hänellä ei ole keinoja auttaa. Onneksi tiedettiin, että hätätilassa mut voidaan viedä Helsinkiin leikattavaksi. Isäntä ja emäntä yritti esittää mulle urheaa mutta näin kyllä kuinka ne itki multa salaa.
Sitten alkoi kaksi vuorokautta kestävä taistelu. Ripuli jatkui (verisenä sekin), mutta onneksi oksentelu loppui sen illan aikana. Emäntä antoi mulle 30 ml kerrallaan sitä ripulijuomaa läpi yön ja seuraavana päivänä kun apteekki aukesi saatiin ne lääkkeetkin. Pitkään olin kuitenkin heikko ja hutera, pahimpana aikana en nostanut päätä edes ovikellon soidessa. Ruokailua aloitettiin alkuviikosta pienillä annoksilla riisiä ja raejuustoa. Nyt olen saanut myös kalkkunaa ja kanaa sekä nappuloita. Olen jo ihan kunnossa ja pirteä, mutta ollaan varovaisia ruokien kanssa.
Mitään tietoa ei ole siitä mistä mun sairastuminen johtui, mutta toivottavasti enää koskaan ei näin rankkaa tautia tarvitse käydä läpi.
Tänään olin Natan kanssa leikkimässä ja Idaakin nähtiin puistossa yks päivä pitkästä aikaa. Kovasti mä tykkään tyttöjä liehitellä. Tässä kuva Idasta ja musta.



Siinä oli ilot ja surut tällä kertaa. Kiitos vielä Idan porukoille pelastavasta avusta juomajauheen muodossa! <3