Joulu oli mulle mitä mukavin juhla. Sain monta pakettia! Emäntä ja isäntä olivat hankkineet mulle valtavan hirvenluun sekä ison punaisen röhkivän pehmopossun. Herkkuja sain myös mm. Leena-mummalta ja Laura-tädiltä sekä tietysti Natalta!
Leena-mumma oli tehnyt myös mulle ja Natalle hienot punaiset kaulurit joihon on brodeerattu nimi kultaisin kirjaimin. Ne ovat todella hienot!
Jouluherkkuja (joista vielä iso kiitos Leenalle & Hannulle) täällä syötiin monta päivää ja minäkin sain muutaman sattuman papanoiden sekaan. Vähän kinkkua ja porkkanalaatikkoa. Molemmat oli oikein mieleisiä. Oikein ikävä tuli niitä ihania tuoksuja.

Meillä oli siis Kake-pappa kylässä joulunajan ja Pipsa-mummi viikon sen jälkeen. Nyt ollaan taas pitkästä aikaa "ydinperheen" kesken. Ihan hyvinhän tämä muuten sujuisi, mutta emännän selkä on hurjan kipeä vieläkin. Välillä tilanne näytti jo paremmalta,  mutta nyt taas viikko on ollut aikamoista tuskaa. Emäntä on käynyt tutkimuksissa ja pian on taas uusi lääkäriaika. Sitten kai vihdoin päästään päättämään että leikkaako ne emännän. Se kuulostaa minusta aika hurjalta ja emäntääkin taitaa pelottaa, mutta ei tästä näinkään mitään tule. Olen kyllä päässyt kunnon lenkeille. Kävely onnistuu emännältä kyllä kunhan saa itsensä liikkeelle. Aamuisin voi kestää kaksikin tuntia ennen kuin pystyy pukeutumaan. Onneksi emäntä herää niin aikaisin, että mä jatkan mielelläni unia eikä pissahädästä ole tietoakaan. Vieläkään se ei pysty nostelemaan tavaroita ja mä olen jatkanut avustamista entiseen malliin. Osaan tuoda aamulehden ja postit pyytämättä sekä monta muutakin asiaa mistä olikin jo viimeeksi puhe. Joskus ulkonakin emäntä saattaa pudottaa lapasen ja huolehdin sen heti käteen.

Meille on tullut rutiiniksi katsoa aamuisin Muumit. Se tulee aina arkisin kello 8:00 ja emäntä venyttelee sohvaa vasten samalla kun mä katson niiden valkoisten olentojen touhuja silmät tapillaan. Seuraan sen herkeämättä alusta loppuun. Myös eläinohjelmia seuraan tarkasti. Emäntä tallensi kovalevylle muutaman koiranäyttelykoosteen ja niitä ollaan katsottu kaikki yhdessä. Oletteko muuten huomanneet, että mun rotutoveri esiintyy uudessa Siwan mainoksessa? Naapurin pikkukoira kuulemma haukkuu aina koirille tai koirien haukulle televisiossa. Nytkin kun tuo mainos oli tullut ekaa kertaa, se oli singahtanut haukkumaan, mutta sitten kun oli huomannut, että se olenkin minä (melkein) telkkarissa niin oli katsellut tyytyväisenä mainoksen loppuun. Ja ihan hiljaa. Emäntä oli oikein iloinen siitä mainoksesta ja isäntä epäili, että näinköhän meillä ruvetaankin käymään vain Siwassa. Harmi kyllä, että sellaista ei löydy läheltäkään meitä. :-)

Uuden vuoden aattona mä hieman jännitin raketteja. Ulkona käymisestä ei meinannut tulla mitään ja sisälläkin kuuntelin niitä paukahduksia vähän levottomana silloin kun parvekkeen ovi oli auki. Isäntäväki oikein halusi, että ne paukkeet kuuluisivat sisälle! Silloin mä tottuisin niihin paremmin!? Emäntä mietti, että mun pitäis saada jotain mukavaa tekemistä, niin unohtaisin sen metelin. Pallolla leikittiin jonkin aikaa kunnes emäntä hoksasi, että nyt laitetaankin Messarin näyttely pyörimään. Mä aloin heti katsomaan sitä ja kaikki paukkeet unohtui sen siliän tien. Just ennen BIS-kisaa nukahdin ja pötköttelin pari tuntia vaikka välillä paukkui niin, että talo tärisi. Isäntä ja Pipsa-mummi katseli raketteja parvekkeelta ja olivat nähneet kun joku setä oli ampunut vahingossa omaa autoaan. Ei noilla ihmisillä paljoa järki päätä pakota... :-/

Niin Kake-papan kanssa meillä oli hurjan hauskaa. Mä kampasin sen tukkaa oikein antaumuksella ja annoin pusuja sekä näytin kaikki mun kivat leikit. Ja kyllä me painittiinkin. Ja tehtiin metsälenkkejä ja käytiin leikkipuulla missä se nauroi kovasti mun touhuille. Sain lempinimen "taiteilija" koska mulla on niin erikoisia itse kehitettyjä pelejä ja leikkejä. Sitten kun ei enää jaksettu taiteilla eikä leikkiä niin käytiin sohvalle torkkumaan. Mun tuli pappaa kyllä vähän ikävä. Ja mumminkin perään aina itkeskelen ja yritän viimeiseen saakka tunkea mukaan kun tajuan, että on lähdössä pakaasien kanssa. Kai ne taas pian tulee käymään.


Tässä muutama valokuva vielä meidän joulunvietosta!







P.S. Sellainen surullinen uutinen oli lehdessä joulun alla, että lähimetsän hirvi oli ammuttu. Emäntä itkeä tuhersi kun luki uutisen. Käytiin Kake-papan kanssa siinä paikanpäällä jälkikäteen ja hirvelle oli viety muistokynttilöitä ja lähellä oli koristeltu yksi metsän kuusi. Vaikka hirvi voi aiheuttaa paljon tuhoa ja vahinkoa niin me muistellaan edelleen lämmöllä isoa sarvekasta "heppaa".