Kun mä kävin reilu viikko sitten eläinlääkärillä saamassa vikat penturokotukset se täti sanoi, että seuraavan kerran kun nähtäis olisin jo niin iso poika, että en pääsis enää sille pöydälle...
No kyllä mä vaan pääsin, ja jo viikon kuluttua siitä viimeisimmästä kerrasta.
Yks ilta emäntä katseli, että mun silmät on vähän rähmäiset ja tapansa mukaan putsas ne silmävedellä ja vanulla. Seuraavana aamuna ne olikin sitten vähän enemmän rähmäiset, eli ihan tukkeessa. Emäntä yritti päivän ajan kotikonsteja, mutta ei se paljoa auttanut, piti ne vaan hetken siistinä ja sit ne oli taas ihan vihreessä limassa. Samalla mä keksin ulkona tehdä ripulit ja emäntä itkeä vollasi isännälle illan, että nyt se on varmaan se penikkatauti ja mitä lie kamalaa. Kasvattaja Heidillekin se soitti ja sai sitten vähän järkeä päähänsä. Emäntä niin kovasti huolestui vaan, koska joku sen kaverin koira oli aikanaan siihen kuollut ja sai siitä nyt jonkun flashbackin, mikä sekään lienee.
No seuraavana aamuna mut sitten kiikutettiin viivana eläinlääkärille ja olin sit oikein tosi villi ja hulvaton siellä. Ei mistään kuumeilusta tai taudista tietoakaan, mutta silmätipat sain. Nyt niitä on tiputeltu pari päivää ja silmät on jo melkein normaalit. Kuuria täytyy kuitenkin tietty jatkaa, mut se on menettelee, koska mä annan nyt tutkia silmät tosi nätisti. Samaa ei voi sanoa siitä kun siellä lääkärissä oltiin... Kyllä mä tein aikamoiset kuviot, että olisin päässyt siitä pöydältä pois ja lopulta kai istuin enemmän ikkunalaudalla kuin siinä pöydällä. Siihen mut oli hyvä nakittaa ja emäntä piteli päätä kun se täti laittoi jotain väritippoja mun silmiin. Sillä se halus varmistaa, ettei mulla vaan olis mitään naarmuja silmissä. No ei ollut, mutta komeat vihreät kajaalit oli kyllä vähän aikaa sen jälkeenkin ja nokastakin valui sitä sitä alienin väristä töhnää.

Samalla siellä tsekattiin mun paino, joka oli hurahtanut viikossa vähän yli sallitun, eli 1,4 kiloa ollen nyt tasan 12 kg. Sitä edelliset pari viikkoa paino olikin noussut vaan 700 g per viikko ja pohdittiin, että tilanne on kuitenkin vielä ihan ok. Ainakin mä olen kuikelo kun mikäkin kuikka.

Sitten se lääkäritäti halus katsoa myös mun hampaat kun niidenkin kanssa on ollut vähän hässäkkää. Sain alhaalle muutaman maitohampaan taakse täysmittaisen uuden ihan hetkessä. Emäntä sitten heilutteli niitä maitohampaita ja onneks ne lopulta lähtikin. Oli ne uudet hampaat nyt asettunut niin, että purennan pitäis tulla olemaan ihan ok. Aika kumma vaan kun ne sillai yht´äkkiä tulla tupsahti. Vaikka olen kamalan kova luusyömäri ja suuta tutkitaan joka päivä niin se tilanne tuli puskista ja oli emännällekin ennennäkemätön ja kuulematon. Sen jälkeen muut hampaat on kyllä tullut tavallisesti, eli vanhat on hävinny eka ja uudet tullut sit niille sijoilleen.
Pallienkin kanssa mä oon vähän sellainen vehtari... Toinen niistä ujostelee vieläkin ja on välillä karussa. Ja sitten joskus kun ne on paikalla niin toinen menee menojaan heti koitettaessa. Sitäkin se täti halus sörkkiä, mutta uskoi senkin tilanteen korjaantuvan...

Mitähän muuta höpöä mä vielä kertoisin?
No ainakin se on nyt hienoa, että olen ollut toista viikkoa yötkin kuivana eikä papereita ole enää öisinkään edes varalla. Päiväpaperit mulla olikin vaan partsilla ja ne on hukattu kaaaauaaan sitten pois.
Uusia kuvia ei olla nyt otettu pariin päivään, täytyy laitella sit taas kun filmataan. On ollut niin kiirettä tässä kun meillä on taas ollut vieraitakin ja kaikkea kivaa ohjelmaa. Eilen oltiin  Forssassa Leena(-mumman) liikkeessä ja emäntä siellä teki jo joululahjoja. Ja Natalle tehtiin se tassupyyhe. Nata on nyt ollut reissussa pari päivää ja tulee vasta tiistaina. Sitten mä pääsen lahjomaan sitä ja pyydetään sen isäntäväkeä meille kyläilemään. Nyt täytyy lopettaa kun väsy tulee (ollaan oltu pihalla melkein 4 tuntia) ja emännän täytyy ehtiä kauppaan, kun menee kuulemma aika pian kiinni joka puoti.

Niin ja iso kiitos kaikille ketkä jaksatte näitä kuulumisia aina seurata ja kommentoida!